Entäs sitten, kun stressaa…

Jaa tästä:

Se tunne, kun…

– tunnistaa, että keho on hälytys tilassa.
Verenpaine nousee…

– tunnistaa, että immuunijärjestelmä on heikentynyt.
Flunssaa pukkaa…

– tunnistaa, että ajatukset sinkoilevat moneen eri suuntaan.
Vaikea keskittyä…

– tunnistaa, että yöunet ovat rikkonaiset ja levottomat.

– tunnistaa, että sanoo yllättäen läheiselle ihmiselleni tosi pahasti.

– tunnistaa, sen miten minä…
Minullahan on kaikki tieto ja taito…

Nämä oireet ovat pitkäkestoisen stressi oireita, ja ne olivat minulla hetki sitten vahvasti päällä!

Se tunne, kun ymmärtää, että minä, jolla on kaikki välineet ja menetelmät.

Miten minä?

Olen kiitollinen siitä, että minulla on ne kaikki välineet. Sillä niiden avulla olen oppinut tunnistamaan asiota, oireita ja tunteita.

Vaikka olen tehnyt läsnäolon harjoitteita, siitä huolimatta stressin sietokykyni, on ylittynyt. Miten voi olla näin? No, ihminen ei ole kone, joka menee vaihtoon, kun se menee epäkuntoon tai rikkoontuu. Vaan olemme kokonaisvaltaisesti toimivia olentoja. Meillä on fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen ulottuvuus. Ja tarpeeksi kun eri osa-alueilla tulee painetta tai puristusta, me alamme reagoimaan tilanteelle, mm. keho tuntemuksina.

Saamme olla kiitollisia, että kehomme toimii juuri näin. Sillä tämä tunne ja kokemus on hyvin alkukantaista ja meidän tuuleekin toimia näin.

…Mutta, miten minä?

Olen ihminen!

Ja kuitenkin, olemassa olevilla välineilläni tunnistin oireet jo aikasemmin, mutta tilanne oli stressaava, sillä en ollut saanut tilannetta vielä päätökseen…

Nyt kysytte varmaan, mistä minä nyt stressasin?

Stressasin siitä, kun työstän viimeisiä vaiheita YAMK opinnäytetyöstäni…onneksi se on kohta valmis!

Se mikä minua myös stressaa, on se miten työllistyn valmistumiseni jälkeen.

…eli olen ihminen, joka kokee, tuntee, aistii ja ajattelee.

Ihminen, jolla on keho, joka reagoi normaalilla tavalla tälläisessä tilanteessa.

Toinen voi reagoida asioihin vähemmän, toinen enemmän.

…sanon itselleni, minäkin olen ihminen, yksilöllinen ja tunteva sellainen.

Minäkin stressaannun, mutta minulla on kyky, tieto ja taito tehdä asialle joitain.

Esitän itselleni kysymyksen, mikä olisi tilanteeni, jos en olisi oppinut tietoisuus- ja rentoutumistaitoja sekä jos en olisi tehnyt harjoitteita.

Joten pysähdyn, olen itselleni armollinen ja teen parhaani.

Uskon, että asiat järjestyvät parhaalla mahdollisella tavalla.

Ja se, että hyväksyn tunteeni, tilanteeni ja teen asialle jotain.

Nyt on nyt, askel kerrallaan ja hengitän. Luonto ja stressinhallinta menetelmät auttavat.

Tavoite: Pyrin viettämään lähes päivittäin 20min luonnossa. Ilman suorittamista.

– Heli