Itseni äärellä…

posted in: Yleinen 0
Jaa tästä:
Oman itseni äärellä...


Jonkun mielestä voin olla hupsu, hassu ja hörhö.
Outo menninkäinen, peikko tai metsän tonttu.


Olen ihminen, jolla on sydän. Sydän, joka on pysähtynyt kuuntelemaan itseään. Tuntemaan ja aistimaan elämän eri taajuuksia. Pysähtymään hetkiin, kuntelmaan omia tunteita ja ajatuksia. Niin kehon, kun mielen.


Olen ihminen, joka on halunnut elämän koukeroista oppia. Antaa anteeksi ja päästää irti.

Olen ihminen, joka särkyy, kuin oikein sattuu. Olen ihminen, joka löytää keinot, joilla nousta jalolleen. Välillä siihen on tarvittu toista vierelle seisomaan.

Olen ihminen, joka aistii asioita herkästi. Olen ihminen, joka haluaa kaikille hyvää. Ihminen, joka opettelee pitämään puolijaan ja sanomaan ei.


Ihminen, joka rakastaa värejä, muotoja, eri elementtejä.

Rakastaa pieniä asioita, joista on kiitollinen. Haaveilee suuria.



Kaikki tämä on syntynyt minussa. Ensin on tarvinnut pysähtyä ja katsoa itseäni peiliin. Peliin, omiin silmiin ja sydämeen.

Todeta:

- En voi muuttaa, kuin itseäni. Jos etsin onnelisuutta.

- En voi kuin, rakastaa itseäni jos kaipaan rakkautta ja hyväksyntää.

Voin todellisen onnen löytää sisältäni. En ulkopuoleltani!



Kuitenkin olen se kätilö ja sairaanhoitaja, joka haluaa sitoa haavoja, pitää kädestä ja kuunnella. Joskus toimia nopeasti, jos niin on tarve. Kuitenkin haluan antaa aikaa  ja olla hetken ihmisen elämässä. Pitkän tai lyhyen.

Olla ehkä se kesäinen väri pilkku tai tuulahdus syksyn havumetsää.



Olen se, joka olen.
Olen hoitaja, tulevaisuudessa hyvinvointikoordinaattori. Haluan olla myös SE hoitaja, joka haluaa olla läsnä, nähdä ja aistia kaikki elämän värit!



Mikään ei ole pois minulta, vaan kaikki on minussa. Mitään lahjoja, taitojani ei tarvitse erottaa, valita tai pois sulkea. Sillä kaikki ne tekevät minusta minut. Ehjän ihmisen

-Helina (Heli Nissinen)