Kivijalka

Jaa tästä:

Oman kivijalan äärellä

Tiedänkö kaikesta kaiken?

Arvaan, että sinä sanot mielessäsi heti, no ei kukaan voi tietää kaikesta kaikkea. Se on totta. Itsekin ajattelen samoin, en voi tietää kaikesta kaikkea.  Minulle sanottiin taannoin, että kun sinä aina luulleet tietäväsi kaiken. Sinulla on vastaus kaikkeen. Sinun huono puolesi on, kun sinä aina tiedät.

Minua hämmentää tämä asia. Ennemmin olen saanut kipuilla sen asian kanssa, kun en uskalla sanoa omaa mielipidettä. Mietin asioita ”tuhat yötä”, miten saan sanottua asiani. Nyt olen saanut keltaisen värisyklini tiimoilta paneutua tähän asiaa, ja olen, rohkaistuinutkin pitämään puoliani.

Kun minulle sanottiin, tiedät kaiken, yllätyin sillä se ei nostanut minussa voimakkaita tunteita. Otin asian rauhallisesti. Entinen Heli olisi noussut kapinaan. Otin tämän vastaan ja mietin, tätä tulee tarkastelle, onko se totta. Jotain perää siinä on, jos jokin lähellä oleva ihminen sen minulle sanoo.

Otan tämän asian kämmenelleni ja tarkastelen asiaa, uusilla silmillä.

Tiedän, se mikä liittyy terveyteen ja sairauteen minulla on paljon tietoa, mutta en siitäkään tiedä kaikkea. Toki voisi alkaa ajattelemaan tai kysyä enemmän lähimmäisiltä mitä sinä koet tai mitkä asiat sinulla olisi hyvä. Sillä tunnustan, että terveydenhuoto järjestelmä on paljon ohjaavaa, ns. oikean ohjeiden antamista. On laadittu kyselyitä, mittareita, suosituksia. Toki on ne hyviä, ja ne ovat tutkittua tietoa. Ne antavat suuntaa meille eri asioihin. Ne antavia rajoja, määriä, mittoja. Mutta emme saisi unohtaa ihmisen omaa kokemusta ja tunnetta.

 Emme voi asettaa kaikkia samaan muottiin.

Burnoutin jälkeen olen nimenomaan pyrkinyt antamaan vastuuta muille, perheelle, ihmiselle itselleen. Tiedän, että se helpottaa minua, kun minun ei tarvitse vastata kaikesta kaikkea.

Liittyykö tämä osallisuuden teemaan, mistä paljon puhutaan. Olemme niin pitkään antaneet valmiita vastauksia, ja unohtaneet osallistaa ihmistä itseään omaan hoitoon.  Nyt kipuilemme, kun ihmiset haluavat osallistua omaan hoitoon. Olla mukaan päättämässä ja suunnitelmassa.

 Olisko aika avata solmut

Tiedänkö kaiken? Nuoruus…

Nyt jälkeen päin, kun ajatellen, että minun on varmaan pitänyt hakea hyväksyntää jostain, kun en ole ollut hyvä koulussa. Kolussa jäin jalkoihin. Paremmat meni aina edelle ja olivat open suosiossa. Vapaa ajalla minun tuli varmaan päteä. Olla edes jostain oikeassa. Tämä tapa on jäänyt päälle.

Tiedän, että minun persoonani väri on sininen. Se on haasteeni, Sinisen kontrolli. Tai voisin sanoa, että oli. Kontrolloin itseni, perhettä, lapsia, työtä ihan kaikkea, jotta kelpaan ja olen riittävä.

Muistan, kun oli 9 -vuotias, veljen kaveri haukkui minut lihavaksi. No voihan olla, että olin 9 vuotiaana hieman pyöreä, sillä se kuului normaalin kasvuun ja kehitykseen, ennen hormonitoiminnan alkua ja murrosikää.  Aloin kehittymään hyvin varhain, josta varmaan omat tahrat löytyy. Kuitenkin tämä pyöreys, oli varmaan yksi niistä tekijöistä, mitkä vaikuttivat minun kokemukseen riittämättömyydestä, kelpaamisesta sekä ”jumppauraani”.  Sillä siitä tätä jumppaamista, suorittamista ja kontrolloimista riitti ja jatkui 40 vuotiaaksi asti. Jolloin ymmärsin sanoa vihdoin itselleni, että enää ei tarvitse.  

Niin kuin olen ihminen, niin ajoittain minulle tulee niitä ns. ”kipu tunteumuskia”. Jotka liittyvät riittämättömyyteen, hylätyksi tulemiseen ja itsensä luottamiseen. Ne tulee, jos en mahdu porukkaan, tai en osaa jotain. Jokin vanha nousee minussa ja sanoo: En osaa, en pysty. Miksi en kelpaa ja riitä? Heitän itselleni pelastusrenkaan ja sanon, se on kehon ja mielen muistoja, mutta ne eivät ole totta. Riittämättömyyden sekä häpen tunne, on voimakkaita tunteita.  Onneksi niitä voi käsitellä. Vapautaa itsensä vanhoista kivijalan palasista.

Kivijalan korjaamista…

Nyt harjoitankin enemmän tietoista läsnäolemista ja keskittymistä olemassa olevaan hetkeen. Teen tietoista ajattelua, oivalluksia, ymmärrystä tästä hekestä, suhteessa menneisyyteen ja tulevaan. Päästän irit tässä hetkessä. Otan pikku Helin syliin ja rakastan ehjäksi. Sillä en halua kantaa asioita mukanani hautaan asti. Tahdon elää, joten vapautan sieluni elämään tätä hetkeä. Sitä unelma elämää, sillä minä pystyn ja riitän. Unelma elämä on tavallista elämää, kaikkine kokemuksineen. Tämä olkoon, sillä kaikki on minulle mahdollista. MINULLA ON KAIKKI HYVÄ, TÄSSÄ JA NYT!

”Mielen tuottamat ajatukset voivat peittää kaiken näkyvyyden verhoillaan.

Mieli osaa myös aukaista verhot.

Sinä olet se, joka voi liikutella verhoja”.

Jos riität itsellesi, riität muille ja muut riittävät sinulle!

Pysähdyn kuuntelemaan toista.

Otan huomioon toisten mielipiteen, ajatuksen.

Anna tilaa kasvaa ja kehittyä. 

Huolehtimen on rakkautta. Ylihuolehtiminen tukahduttaa.

Anna toiselle tilaa hengittää.

Sanoilla on suuri merkyts, käytä sanojasi oikein.

Helina