Minä ja värit

Jaa tästä:

Värit merkitsevät minulle todella paljon.

Sain jälleen huomata, kuinka värit kertovat omaa tarinaa. Tarinaa alitajunnasta, sisäisetä muutoksesta, irti päästämisestä, toiveista ja unelmista. En valinnut värejä tietoisesti, vaan niin, mikä resonoi minulle ja mikä väri kutsui.

Lähdin ystäväni kanssa eilen piknikille. Päivän väriksi valitsin kullan, tai joku voi sitä sano myös sinapin keltaiseksi sekä turkoosin.  Ystäväni oli laittanut myös kyseistä väriä ylleen.  Väriteema tuli esille monessa kohtaan. Nostimme keiju-, voimaeläin-, enkeli- kortteja. Kortit oli kuvitettu samoilla väreillä. No sinulle lukija, herää varamaan nyt kysymys, no mitä nämä värit nyt kertovat?

Kulta-keltainen se viestittää oman viisauden ja arvon löytämistä. Toisaalta, kun se liittyy nyt hyvin vahvasti syksyyn, niin irti päästämien vanhoista asenteista ja tavoista. Luotaa siihen, että elämä järjestyy. Minä itse voin arvostaa itseäni, sitä ei tarvista hakea ulkopuolta. Kultaan liittyy myös ydinpelot.

Kysymyksiä, joita voi tulla monelle, niin myös minulle.

  • Olenko hyväksytty?
  • Pelkäänkö, että en riitä ja kelpaa?

Turkoosi kullan kanssa. Haluan vapautua tahroista, jotka ovat koteloituneet minuun. Vapauttaa ne pelot, jotka estävät minua toimimasta oman viisauden kautta. Vapauttaa itseni elämään sitä elämää, johon minut on luotu. Siihen tunteeseen, joka saa minut loistamaan, saa minun energian kohoamaan. Tunnen niin itseni kokonaiseksi naiseksi ja tiedän, mikä on minun tapa toteuttaa elämän tehtävääni.

Keiju korteista tuli syntymä ja seikkailija. Voimaeläimistä tuli tiikeri. Tiedän sen, että olen uuden edessä. Olen luonut jo pitkään nahkaani. Nyt on se aika, että nousen Feenix-linnun lailla ilmaan ja annan elämän tuulien viedä. Tiikeri, minulla on omat raitani, mitkä kannan ylpeydellä. Jos raitani ei muille kelpaa, minä kelpaan itselleni.

Seikkailija, elämä on seikkailu. Tulee uskaltaa ottaa vastaan se tyhjyyden tila, että ei tiedä mitä seuraavan tapahtuu. Tietää vain suurin piirtein minne menossa tai tietää mihin sydän resonoi. On vain reppu, jossa on kaikkia tarvittavat asiat. Ne välineet, työkalut, eväät mitä on elämän varrella sinne kerännyt.

Reppu tuntuu kevyeltä ja olen valmis lähtemään seikkalemaan elämäni polulle, joka avautuu minulle nyt.

Näen sieluni silmin, että seison oviaukossa. Ovi aukko on ylhäällä taivaassa. Minä en pelkää. Seison oviaukossa, ja näen turkoosinsinistä taivasta ja poutapilviä. Minulla on hyvä ja turvallinen tunne, vaikka en tiedä mitä siellä on. Tunne, että uskallan hypätä tuntemattomaan tai tyhjyyteen.

Meillä ihmisillä onkin vaikeaa kestää sitä tyhjyyttä, että ei tiedä mitä tuleman pitää. Uskaltaa olla vain paikallaan ja kestää hiljaisuutta. Paikallaan olo tai tyhjyydessä oleminen ei tarkoita, että asiat eivät etene, tai on laiska. Tarvitaan välillä tyhjyys, jotta asioita järjestetään. Toki, joitain itsekkin tulee. Tehdä ja päästää irti. Tiedostaa mitä haluaa, löytää se oma sisäinen ääni, joka antaa rauhan ja levon. Tietää mitä elämältä haluaa.

Minä ja tulevaisuus

Maailma, täältä tullaan.

Helina