Olenko liian herkkä?

Jaa tästä:

Herkkää ja kaunista.

Tunnen itseni olevan välillä todella herkkä. Jotenkin yli herkkä. Vai voiko olla, liian yli herkkä? Vai onko se minun ominaisuus ja vahvuus?

Olenko kiltti? Arvostanko omia  lahjojani ja taitojani. Jokin saa välillä musertumaan?

 

Tunnen, kuinka jalkani painuvat lattiaa vasten. Hengitän sisään ja ulos. Haluan suunnata huomioni omaan voimaani, keskukseeni.

Hengitän omaan voimaan, viisauteen ja ytimeen.

 

Koen olevani välillä tosi herkkä iskuille, niille mitkä osuu vanhaan kipu kohtaani, henkiseen sellaiseen. Olen arka palautteelle, jotka osuvat minun ytimeen. Olen herkkä ihmisten arvostelulle, niin fyysiselle, kuin henkiselle tai näkymättömälle. Tunnen vain sen läsnäolevan energian, kun minua arvostellaan tai arvioidaan.

En sitä sano, etteikö palautetta saa minulle antaa. Toki saa ja tulee antaa. Sillä on vain ero mistä tai miten se annetaan. Tuleeko palaute aina ihan todellisuudesta, vai tuleeko se, sen ihmisen omasta kipukohdasta. Herätänkö minä henessä jotain, mitä hän ei siedä itsessään. Palaute tulee olla rakentavaa. Nähdä myös jotain hyvää, sillä se voi auttaa ihmistä yrittämään eteenpäin.

Sain pari päivää sitten palautetta työpaikka hakemuksestani. Hakemukseni ulkoasu ei miellyttänyt. Joten en tullut valituksi tehtävään. Tiesin, tai tunsin, että se liittyi jälleen lukihäiriööni. Ajattelin heti, että taas. Miksi siihen takerrutaan, miksi ei nähdä sitä mitä minä osaan. Ja siihen, mitä vosin antaa toisille ihmisille.

Hetken asiaa pohdittuani, ajattelin. No he halusivat ihmisen, joka osaa ainakin kirjoittaa oikein. Toivon heille kaikkea hyvää.

Itse asiassa oliko tässä kuitenkin kysymys vetovoimanlaista?

Itse asiassa, minä en halunnut siihen tehtävään 100% . Mietin jo kirjoittaessani, onko tämä mun juttu. Haetaan nyt, niin ollaan tunnollinen työtön kansalainen.

 

Jokainen, kun voisi ja uskaltaisi kuunnella syvää viisauttaan ja tehdä sitä mikä tulee sydämestä.

 

Tänään törmäsin ihmisiin, jotka todennäköiseti eivät viihtyneet työssään. Kaksi ihmistä ”palveli” minua eräässä kaupungin palvelu pisteessä. Koin, että minua ei haluttu ensin nähdä.  Jos nähtiin, niin katsoitiin, kuin olisin ollut tarjouksessa. Minulle vastattiin hyvin ylimielisesti. Lopulta nämä ihmiset alkoivat yhdessä hoitaa asiaani. Välillä hyvin epämiellyttävästi minulle vastaillen. Loupulta sain asiaani eteenpäin ja sain maksettua ostokset. Sitten, he kääntyivät kesken lauseeni omille  tiotokoneilleen, sanomatta mitään. He sulkivat minut ulkopuolleen eli käänsivät kesken palvelun minulle selkänsä. Minä tipuin tyhjyyteen, hämmästyin. En saanut sanottua enää mitään, kun hämästyin niin. Tässä olisi ollut palautteen paikka, mutta sanat vain hävisi hämmennyksen alle.

Mietin jälkeenpäin, mitä tässä tapahtui? Näytinkö joteknkin oudolta violeteissa legginseissä, pipo päässä ja ilman meikkiä? Oletettiinko minusta jotain? Vai oletinko minä, nyt jotain?

Joka tapauksessa minä koin, että minua ei kuultu. Minua ei hyväksytty tasavertaisena asiakkaana.

Nyt voisin lainata erään näyttelijän fraasia;

  • Älä koskaan anna kenenkään väittää, että olet jotenkin eriarvoinen.
  • Älä koskaan anna kenenkään väittää, että olet huonompi, kuin muut.
  • Älä koskaan anna kenenkään väittää, että olettaminen kannattaa.
  • Älä koskaan anna kenenkään väitää, että sinun tulisi kuulua johonkin tiettyyn muottiin.

 

Jokaisen tulee nähdä itsessään, se hyvä viisaus ja arvokkuus. Näin voisi osata arvostaa myös muita. Ja kun arvostaa itseään hyvällä tavalla, niin voisi saada arvostusta muilta. Se vielä, meidän ei tarvitse meillyttää kaikkia.

 

Minäkin opettelen näkemään oikea itseni. Näen sen koko ajan paremmin. Se mitä näen ja tunnen, pysyy silmissäni ja kehossani yhä kauemmin ja kauemmin. Näky hälvenee yhä harvemmin ja se tunne pysyy sisälläni yhtä vahvana, kuin alussa. Se ei ole mikään 0-100km/h kiihdytetty innostuneisuus, vaan tämä tunne on vahva.  Sitä kohti minä menen nyt.

Näen itsessäni juuri ne taidot ja lahjat, joita voin käyttää, kun saan olla ihmisten rinnalla. Pysähtyä ihmisen luo aitona ja välittävänä. Kysyä, mitä sinulle kuuluu? Kuunnella ja miettiä yhdessä hänen kanssa, mikä juuri tällä ihmiselle on parasta. Mielestäni, aina kun ei ole yhtä ja oikeaa ratkaisua tai vastausta. Aika monessa tilanteessa ihminen tietää mikä sille on parasta. Jokainen tietää vastaukset syvällä sisimässään. Jos ja kun uskaltaa vain pysähtyä sitä kuuntelemaan ja katsomaan. Toki on asioita johon tarvitaan ulkopuolisen neuvoa, ohjausta tai hoitoa. Sillä meidän ei tarvitse kaikkea tietää ja osata. Tarkeää on osata ottaa myös apua vastaan. Mielestäni kaikessa se kultainen keskitie.

Muutos lähtee vain itsestä. Kuunellen omaa sisintä.

 

Minäkin saan olla kaunis ja herkkä. Juuri sellainen, kuin olen. Olen yhtä arvokas, kuin kaikki muut. Minulla on paikka, joka on kirjoitettu tähtiin. Tiedän sen syvällä sielussani.

Rakkaudella Heli