Rakkaudellinen kosketus

Jaa tästä:

IMG_4533

 

 

 

 

 

 

Hei, ystävät.

Auringon valo saa meissä ihmeitä aikaan. Hormonit hyrrää ja olemme aktiivisempia kulkemaan eripaikoissa, kuin talven aikana. Pukeudumme vaatteisiin, jotka ovat värikkäimpiä, kuin talvella. Kuoriudumme kotelosta perhosiksi.

Nyt on heinäkuun 1. päivä ja minulla alkoi loma, niin kuin monella muullakin.

Kirjoitinkin tänään Facebookiin , kuinka aloitan juuri tänä aamuna kehon ja mielen kuuntelun erityisellä tavalla. Ihan vaan juuri siksi, kun aloitin loman. Mielestäni juuri tämä päivä on hyvä koota asioita yhteen ja päästää irti. Olemalla rakkaudellisesti itselle ja läheisilleni läsnä.

Ajatus rakkudellisesta kosketuksesta kumpusi mieleeni jo ennen juhannusta. Kesä on kosketuksen aikaa. Lomalla moni haluaa viettää läheisten kanssa aikaa. Kokoonnutaan porukoihin, nähdään ja ollaan yhdessä. Suvut, perheet ja ystävät kokoontuu yhteen. Ihmiset näkevät pitkän tauon jälkeen toisensa.  Toivonkin, että läheisten kanssa vietetään aikaa rakkaudellisin ajatuksin. Tunteet voi mennä laidasta laitaan. Toki jos yhdessä oloon liittyy päihteet, tilanteesta tulee haastavampaa. Muistettaisiin, jos itsellä alkaa kiehua, niin osaisi ottaa itselleen aikalisän. Aggression kautta toista koskettaen olipa se fyysistä, henkistä, psyykkistä tai sosiaalista, niin muistettaisiin toisen koskemattomuus ja rajat.  Jokainen muistaisi pysähtyä hetkeen, kun alkaa kiehua ja kysyä miksi reakoin näin? Voi miettiä onko tämä hyvä tapa reagoida?

Jokainen voisi tällaisessa hetkessä miettiä, että mitä en voi itsessäni nähdä tai huomata, mikä toisessa ihmisessä minua ärsyttää. Itse olen havainnut tämän, että se ihminen joka minun saa nostamaan verenpainetta, on jollakin tavalla minun opettajani. Mitä en näe itsessäni, tai mitä en salli itselleni tai hyväksy itsessäni. Toki voi olla myös sitä, että kuuluuko minun viettää sellaisen ihmisen kanssa aikaa joka saa minussa nousemaan ikäviä tunteita. Todennäköisesti ei. Halu kunnioittaa itseäni, omia arvoja ja rajoja on tärkkää, mutta toisen kunnioittaminen on yhtä tärkeää. On muistatettava, että emme voi muuttaa tosia, vain itseämme. Muuttamalla itseämme voimme muuttaa ympäristöä, missä elämme.

Niitäkin ihmisiä on, jotka viettävät aikaa yksin ja kaipaavat ystäviä ympärille sekä sitä kosketusta. Heidän lohduttomuus ja ikävä voi olla raastavaa. Joku voi kuitenkin kokea, että on yksin, mutta ei ole yksinäinen. Halu olla yksin ja itse päättää yksin omasta elämästä on oma valinta. Hyväksymmekö tässä yhteiskunnassa eri vallinnat. Normitetaanko me sitä, että meidän kuuluu elää hetero parisuhteessa, perustaa perhe, asua omakotitalossa ja ansaita miljoonia. Voimmeko olla onnellisia eri asioista? Mikä tekee kenetkin hyvinvoivaksi, eikös se ole jokaisen henkilökohtainen asia.

Televaisuus, kuinka me aikuiset toimimme ja vaikutamme lapsiimme.

Lasten rakkaudellinen kosketus eli tarkoitan sitä, että lasta kosketetaan niin, että emme satuta lasta henkisesti, fyysisesti, psyykkisesti tai sosiaalisesti. Kunnioitamme lapsen oikeuksia ja rajoja.

Lapsi on puhdas ja viaton, kun se syntyy. Kukaan lapsi ei ole paha syntyessään. Lasta sylissä pitäminen, halaaminen, silittäminen ja lapsen kanssa yhdessä oleminen on rakkautta. Puhuminen lapsen kanssa, kuunteleminen sekä läsnä oleminen lapsen elämässä. Läsnä olemisella tarkoitan sitä, että kun lapsella on asiaa, pysähdytään kuuntelemaan. Keskeytettään hetkeksi oma homma, toki lapsi varmaan voi odottaa hetken, jos kerromme sen, että odota hetki ja sitten äiti kuuntelee. Tarkoitus kuitenkin on, että emme näplää puhelinta olemalla sosiaalisessa mediassa tai jokin asia on niin tärkeä, että ei pysyttäisiin hetkeksi keskeyttämään. Näytämme lapselle sen, että hän on tärkeä ja pysähdymme läsnäoloon. Osaammehan tehdä sen, kun teemme sitä töissä esim. kun kuuntelemme asiakkaitamme. Kuuntelemalla lapsia, kun he ovat pieniä, niin vanhempanakin he tulevat meille kertomaan asioitaan.

Meillä vanhemmillakin on tunteet ja onkin erilaisia tunteita lapsiamme kohtaan. Vanhempana voisimmekin katsoa itseämme peiliin, jos meitä alkaa lapsessa jokin asia ärsyttää. Voimmeko miettiä voisiko lapsen käytös olla kasvun ja kehitykseen kuuluvaa. Voiko lapsella olla paha olla, mitä hän ei osaa tai pysty kertomaan. Voiko jokin asia olla meidän aikuisten aiheuttamaa. Esimerkiksi älylaitteiden käyttö, omat menot.  Olemmeko riittävästi lapselle läsnä. Teemmekö lapselle liikaa rajoja vai onko lapsi rajaton. Teemmekö itse toisin ja puhumme lapselle toisin, esim. älylaitteiden käyttö. Puhuminen ja kuunteleminen, haluammeko itse sitä, että meitä ei kuunnella tai meille huudetaan?

Mindfulness ohjaaja koulutuksen aikana luin sellaista kirjaa, kuin mindfulness vanhemmille. Kirjoittajat Heidi Andersen ja Anna-Maria Stawreberg. Kirja oli mielestäni todella hyvä. Siinä kirjoittajat ovat molemmat äitejä ja Heidi on terapeutti. Kirjassa oli hyvin käytännönläheisesti kerrotte lapsi-perhe-arjesta. Eräs mieleen painuva esimerkki oli, jota kerron monesti hyvinvointi kursseillani ja luennoilla.

Esimerkki menee kutakuinkin näin. Äiti on herännyt aamulla, hän muistaa, että hänen tulee tarkistaa sähköposti enne töihin lähtöä. Hän herättää lapsen joka päiväkoti ikäinen.  Äiti nostaa lapsen sohvalle  ja avaa telkkarin. Sanoo lapselle, että pue vaatteet päälle, jotta ehditään tarhaan ja äiti töihin. Aikaa kuluu, äiti on tietokoneella ja lapsi yöpaidassa ja katso lastenohjelmaa. Äitiä alkaa hermostuttamaan. Hän sanoo lapselle tiukkaan sävyyn, että joudupas nyt, jotta ei myöhästytä. Äiti vieläkin tietokoneella ja lapsi yökkärissä. Äiti alkaa tunteet kuumenemaan. Korottaa ääntään ja sanoo, että nyt me myöhästytään ja syyttää siitä lasta. He kiiruhtavat hoitoon ja äiti töihin. Töiden jälkeen äiti hakee lapsen hoidosta ja hoitotäti kysyy äidiltä, että näkiköhän lapsen kanssa aamulla taivaalla sateenkaaren. Äiti sanoi, että EI. Tämä pysäytti äidin, että niin lapsi näki sateenkaaren, mutta hän ei, koska hän oli kiukun ja vihan vallassa.  Mitä äiti oppi tästä, olis se että hänen syyhän se koko juttu oli, ei lapsen.  Jos hän olisi ollut hetkessä, noussut ylös ja rauhassa tehnyt lapsen kanssa aamutoimet. Menneet rauhassa hoitoon. Pitänyt lastaan rakkaudellisesti kädestä ja katselleet sitä ihanaa  ja ihmeellistä sateenkaarta. Monestikos meillä vanhemmilla menee niitä ihania ja pieniä yhteisiä hetkiä ohi lasten kanssa, kun me aikuiset suoritetaan tätä elämää?

Muistetaanko me vanhempina antaa riittävästi syliä lapselle. Silittää ja rapsuttaa rakkaudella. Musistammeko kysyä lapselta luvan kosketukseen. Lapsella on omat oikeudet ja lapsi ei aina halua, että sitä silitellään. Ei me aikuisetkaan haluta. Saatikka rakkaudellinen koskettaminen lapseen tarkoittaa sitä, että siinä on luonnollinen vanhemman rakkaus, ei ole mitään lapsen rajoja, koskemattomuutta, loukkaavaa, satuttavaa tms. kosketusta.

Iäkäs ihminen

Olen miettinyt, sitä kuinka meidän iäkkäämmät ihmiset. Ne vanhukset jotka viettävät aikaa vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa. Saavatko he rakkaudellista kosketusta. Hyväksytäänkö heille rakkaudellinen koskettaminen.

Onko meillä hoitajilla tai läheisillä aikaa pysähtyä ja antaa aikaa sille ihmiselle joka makaa sängyn omaamana? Onko meillä aikaa pysähtyä, ottaa kädestä ja kuunnella tai silittää poskea. Kammata heidän hiuksiaan, hieroa jalkoja ja laitaa villasukat jalkaan. Vanhukset tarvitsevat kosketusta. Olemmeko huomanneet kuinka levoton vanhus voi rauhoittua, kun häntä silitetään. Olemmeko läsnä heille ja kuuntelemmeko heidän tarinoitaan. Voiko dementiaa sairastavan kanssa olla läsnä? Mielestäni voi. Tiedän sen, että aina ei ole helppoa. Jos läheisemmällä ihmisellä on jokin sairas, olipa se psyykkinen, henkinen, fyysinen tai sosiaalinen sairaus. Sairaus voi tehdä siitä meille haastavan olemalla läsnä tilanteessa rauhallisena, levollisena tai kärsivällisenä. Jos sairaus on muuttanut hän persoonaa tai muita toimintaan vaikuttavia asioista. Meidän on vaikea hyväksyä tilannetta, saatikka tämän ihmisen joka sairastaa. Kuinka paha hänellä on olla? Hänellä, niin kuin meillä on lupa väsyä, turhautua, kokea vihaa tai muita tunteita. Mielestäni on tärkeää, että meillä on keinoja puhua tunteista tai on keinoja purkaa tunteita, niin ettemme satuta itseämme tai toisiamme. Lähimmäisenä etsiä niitä keinoja miten rentoutua, kerätä voimavaroja siihen hetkeen. Kyky ja halua pyytää apua. Yksin ei tarvitse jaksaa ja selviytyä vaikeista elämän tilanteista.  Olemmepa me itse sairauden kanssa tai lähimmäisenä sellaisen ihmisen rinnalla jolla on jokin sairaus.

Rakastakaa itseänne ja tosianne  pyyteettömästi. Kunnioittakaa itseänne ja toisianne. Tiedostakaa omat ja toisten rajat. Arvostakaa itseänne ja pyytäkää tarvittaessa apua. Yksin ei tarvitse jaksaa tai pysyttyä. Avun pyytäminen ei tee meistä huonompia, vaan silloin arvostamme itseämmä ja jaamme toisen kanssa huolemme. Joskus se voi olla toisinpäin, että joku pyytää meiltä apua. Avun pyytäminen ja saaminen voi olla vastavuoroista.

Tärkeää on myös muistaa puhu niistä asioista mistä tulemme ja koemme, että olemme onnellisia ja hyviä. Positiiviset asiat saa meidät muistamaan, mitkä asiat meillä on hyvin.  Jos meillä on murheita elämässä , niin ei se tarkoita sitä ettemmekö voi olla onnellisia, kiitollisia tai iloisia asioista. Kyllä voimme olla. Jos jatkuvasti pyörimme negatiivisessa kehässä, niin se syö meiltä enemmän voimia.

Yrittäkää löytää joka päivä yksi, jopa ihan pienikin asia mistä olette kiitollisia, onnelallisia ja iloisia. Positiivisuus lisääntyy positiiviseilla ajatuksilla, tunteilla sekä teoilla.

 

Rakkaudellista kesää kaikille.

Heli Nissinen©